Vätsärin erämaa packrafteillä – melontaa, rakkaa ja Routasenkuru
- 16 tuntia sitten
- 5 min käytetty lukemiseen
Vätsärin erämaa packrafteillä.
Heinäkuinen yö, hiljaisuus, ja repun paino, joka antaa vihjeitä jostain suuremmasta. Olimme suuntaamassa Vätsärin erämaahan viiden tai kuuden päivän vaellukselle – jalan ja packraftilla meloen. Tavoitteena oli ehtiä meloa kartalla houkutteleva Routasenkuru, kalastella Äälisjärvellä ja kokea Vätsärin kivinen kosketus. Seudun tunnetuin piirre ei ole sen korkeus tai avaruus, vaan sen vaikeakulkuinen maasto – rakka, joka ei anna mitään ilmaiseksi. Meidän oli tarkoitus selvittää pitääkö tämä paikkansa.
Mukana meillä oli kevyt Osprey Exos -rinkka, Surveyor R2 -packraft ja suhteellisen minimaalinen varustus, jotta kaikki mahtuisi 62 litran kantamukseen. Edessämme olisi seuraava reitti:
1. Näätämö – Uutuanjoki
2. Uutuanjoki – Iso Rovijärvi
3. Iso Rovijärvi – Routasenkuru
4. Routasenkuru – Uutuanjoki
5. Uutuanjoki – Näätämö
Päivä 1 Näätämö - Uutuanjoki, 13km 3,5h kävellen
Saavuimme Näätämöön myöhään illalla, hieman kello 22 jälkeen. Vielä ennen lähtöä haimme varuuksi vesistöalueiden vaihdon vuoksi tarvittavat desinfiointivälineet kalastusvälineille ja packrafteille. Aivan alun perin suunnittelimme kiertää Pienen Äälisjärven kautta, mutta lohiloisen leviämisen estämiseksi ja desinfointien välttämiseksi päädyimme pysymään yhdellä vesistöalueella. Myös Vätsärin hidaskulkuinen maasto ja tuleva välipäivä muuttivat suunnitelmiamme. Vesistöalueet on tärkeä tarkistaa ennen Vätsäriin menoa, vaikka ei kalastaisikaan. Ne voi tarkistaa kätevästi Järvi-meriwikistä.
Ensimmäinen yö oli tarkoitus yöpyä lähellä Näätämöä, mutta sääennuste lupasi sadetta seuraavalle päivälle, joten lähdimme liikkeelle saman tien yötä kohden yön hiljaisuudessa. Selkeä mönkijäura johdatti meidät 13 kilometrin matkalta Uutuanjoelle, jonne saavuimme yöllä puoli kolmen aikaan. Oli aika ensimmäisen leiriyön.
Päivä 2: Sadepäivä ja rauhoittuminen
Heräsimme vasta puolen päivän jälkeen – ymmärrettävää, kun alla oli 14 tunnin ajomatka ja yöllinen muutaman tunnin vaellus. Sade rummutti telttaa tasaisesti, eikä sääennuste antanut toivoa selkenemisestä. Päätimme kuitenkin pakata tavaramme ja olimme viittä vaille valmiita lähtemään melomaan, tavarat olivatpaketissa telttaa lukuunottamatta. Tilasimme vielä sääennusteen Garmin InReach Mini2 -laitteella. Helpotusta sateen osalta ei ollut nähtävissä ja päätimme sittenkin jäädä pitämään leiriä. Lepopäivä vaelluksella ei ollut koskaan aikaisemmin ollut näin aikaisin, mutta kerta se ensimmäinenkin.
Ihmettelyiden jälkeen, laitoimme Trangia Triangle -keittimen porisemaan aamupuuroja, että olisimme valmiita päivän ohjelmaan, joka olisi lepoa. Kalastusluvatkin astuivat voimaan vasta kello 17, joten kiirettä ei ollut. Kirja, hiljaisuus ja Vätsärin sade – välillä taitaa olla parempi, että luonto kehottaa hidastamaan, kun oma mieli ei siihen aina kykene.
Päivä 3: Uutuanjoki - Iso Rovijärvi 20km, 8h
Aamu valkeni utuisena, taivaalta vettä hiljaittain tihutellen. Oli aika ensimmäisen melontapäivän.
Aamutoimien jälkeen suuntasimme vastavirtaan Uutuanjoelle. Virta oli maltillinen ja melonta onnistui pääosin hyvin, vaikka useita koskia kiersimme joko kantamalla packraftia tai vetämällä sitä narulla. Paikoitellen Uutuanjoen vesi virtaa vesiputouksena ja sellaiseen törmäsimme Vuontisjärvien jälkeen. Tästä emme olleet tietoisia tähän suuntaan meloessa ja se tuli mukana kuohuvana yllätyksenä, kun sen ääni kantautui metsän siimeksistä.
Lounastauon pidimme Alimmaisen Porijärven eteläpäässä. Siitä jatkoimme meloen pieniä järviä pitkin ja saimme ensimmäiset merkit Vätsärin kivikkoisesta luonteesta, joka pakottaa valitsemaan jokaisen askeleen huolella. Liikkuessamme pieniltä järviltä toisille huomasimme nopeasti myös, että melonta järviä ja lampia pitkin on huomattavasti nopeampi tapa liikkua kuin kävely, vaikka melontamatka olisikin varsin lyhyt.
Meloessa huomasimme, että packraftimme alkoi hiukan tyhjentyä tavallista nopeammin. Ilmakaan ei ollut huomattavasti lämpimämpi kuin vesi, joten tyhjeneminen ei johtuisi lämpötilaeroistakaan. Ultrakevyt Surveyor R2 on loistava sileän veden peli, mutta Vätsärin terävä puusto ja kivikko koetteli materiaaleja. Erityisesti packraftin ollessa viimeisen päälle pinkeänä puiden terävät oksat olivat sille myrkkyä. Paikkasimme pieniä reikiä, testasimme ja opimme. Seuraaville kantopätkille kannoimme packraftia tyhjänä emmekä hyödyntäneet ISS-järjestelmää, koska tavarat raftissa painoivat liikaa ja tekivät kantamisesta vaikeaa. Jälkiviisaana hiukan painavampi Barracuda R2 olisi ollut kestävämpi vaihtoehto Vätsäriin.
Lopulta saavuimme Iso Rovijärvelle ja edessä olisi kevyempää melontaa tai ainakin vähemmän kantopätkiä. Virvelit uisteluun ja nautimme auringon pilkahtelusta. Löysimme hyvän leiripaikan Pikku Rovijärven ja Iso Rovijärven välistä. Iso Rovijärvi oli myös ensimmäinen paikka, missä näimme muita leirikuntia ja vaihdoimme muutaman sanasen haastavista kalastusoloista.
Päivä 4: Iso Rovijärvi – Routasenkuru 13km, 7h
Aamun valo helli, ja suuntasimme Routasenkurua kohti. Isoja järviä, lyhyitä siirtymiä – mukavaa melontaa. Matkalla pystyimme uistelemaan useampia järviä, mutta hiljaista oli kalojen kuin muiden retkeilijöiden osalta. Lounastimme louhikoiden suojassa ja jatkoimme eteenpäin Ristijärvelle, josta luulimme löytävämme kuuluisan Vätsärin kylpylän.
Oikea kylpylä – Vätsärin vesiliukumäki luonnon muovaamassa rinteessä – löytyikin vasta seuraavan järven eteläosasta. Voit katsoa oikean paikan tästä. Kelluntaliivit päälle ja laskemaan. Näinhän se Peltsikin teki telkkarin puolella.
Vesiliukumäen ympäriltä löysimme telttasaunapaikkoja. Emme tienneet etukäteen niiden runsaudesta Vätsärissä. Vesiliukumäen ympäristöön, jos sattuu menemään, kannattaa kyllä tarppeja olla mukana ja varata aikaa saunojen lämmittämiseen. Sama pätee nuotiopaikkojen osalta, eikä lisää tarvitse kovin herkästi tehdä Vätsäriin. Niin erämainen paikka kun Vätsäri onkin, näkyy ihmisten jälki vahvasti olemassa olevista nuotiopaikoista.
Kylpeneenä olimme valmiita siirtymään kohti Routasenkurua. Routasenkuru avautui eteemme iltapäivän valossa, vesiputous pauhasi, ja löysimme reitin alas kurun pohjalle.
Reitti oli hyvin haastava, mutta sellainen löytyi ja melontatossut eivät luistaneet alta, aikaisempien päivien vesisateista huolimatta. Melottuamme kurua hetken reitti umpeutui isojen lohkareiden juurella. Pystyimme kulkemaan näiden ohitse ilman rinkkoja ja packraftia lohkareiden oikealta puolelta. Reitti kulki kallioseinämää pitkin ja oli vielä liukkaampi kuin kurun pohjalle johtanut reitti. Kallion reunustalla kulkeminen oli varsin jännittävää, koska alla oli ainoastaan louhikkoa ja tippuminen sinne olisi tarkoittanut pahaa loukkaantumista. Reitti vaikutti siltä, että sieltä ei kannata mennä kantamusten kanssa. Meloimme kurua takaisinpäin ja huomasimme kurun päälle menevän reitin, josta oli helppoa ja turvallista nousta. Jälkeenpäin olemme kuulleet, että vasemmalta puolelta louhikkoa olisi mennyt reitti, meiltä jäi se kuitenkin huomaamatta.
Kävelimme kurun päällä hyvin tovin ja katsoimme kartasta sopivaa kohtaa laskeutua takaisin kurun pohjalle. Sellainen lopulta löytyi ja pääsimme jatkamaan melontaa. Kurun väliset purot eivät olleet melottavissa, mutta lammikot kyllä. Päästyämme kurua hiukan eteenpäin pystytimme leirin, sopivaan leiripaikkaan. Polttopuutkin oli tuotu valmiiksi leiripaikalle.
Päivä 5 Routasenkuru - Näätämö 14km, 5h
Viimeisenä päivänä oli jälleen suuntana Uutuanjoen suu Norjan rajalla, missä olimme viettäneet ensimmäiset kaksi yötä. Tällä kertaa teimme melonnan niin, että pidin rinkkaa kokoajan selässä melomisen aikanakin. Koskissa ja nivoissa vesi oli niin alhaalla, että ne eivät olleet melottavissa ja packraftista tuli nousuja hyvin tiheään tahtiin. Tämä nopeutti matkan kulkua, koska rinkkaa ei tarvinnut erikseen säätää kurussa selkään ja selästä takaisin packraftiin. Matkalle osuu myös varsin rakkaisia pätkiä, jotka olivat hyvin hidaskulkuisia. Lopulta vesi laski niin matalalle, että päätimme siirtyä liikkumaan jalkaisin. Paikalta löytyykin polku suoraan Uutuanjoen suulle. Lounastauon pidimme Uutuanjoella tutusssa paikassa.
Uutuanjoelta päätimme jatkaa lähemmäs Näätämöä, ensimmäisenä päivänä kulkemaamme mönkijäuraa pitkin. Yöksi löysimme vielä upean leiripaikan ennen Näätämöä.
Ehdimme uimaan juuri ennen sadetta. Leiripaikka tuntui hyvin erämaiselta, vaikka olikin vain tunnin päässä Näätämöstä, johon aamulla kävelimme ja saavuimme takaisin autolle.
Vätsärin loppuaatokset
Vätsäri ei päästä helpolla, eikä sen välttämättä pidäkään ketään helpolla päästää. Kartan kilometrit eivät tunnu kilometreiltä, rakka nielee energian ja vesistöjen rajat vaativat huomiota. Silti se on yksi Suomen hienoimmista melonta- ja vaelluskohteista. Voisiko sitä jopa kutsua kruunujalokiveksi sileään packraft-melontaan.
Packraft on täydellinen menopeli Vätsärin, mutta reitti on rakennettava sen ehdoilla. Isot järvet ovat upeita meloa, mutta myös pienet lammet ovat yllättävän hyviä melontakohteita. Jos vielä miettii, että kannattaako Vätsäriin suunnata, Routasenkuru saattaa jo yksin olla syy lähteä, eikä voi kieltää, etteikö vesiliukumäki olisi kokeilemisen arvoinen.
Olen sanonut tämän aikaisemmin ja uskallanpa sanoa sen uudestaan, tämä ei tainnut olla viimeinen kerta, kun astelimme Vätsärin kivikoille. Eikä varmasti sinunkaan, jos päätät lähteä.
Juho-Tuomas
Ladattavat tiedostot:
Kommentit