Juhannusmelonta Koloveden kansallispuistossa – suuntana Mäntysalon kämppä ja Mäntysalon polku
Vuotuisen juhannusmelonnan kohteeksi valikoitui varsin hyvissä ajoin Koloveden kansallispuisto ja Mäntysalon kämppä. Tämä vuokratupa varattiin jo puoli vuotta ennen juhannuksen tuloa. Koloveden kansallispuisto on tunnettu erityisesti upeista melontamaisemistaan ja kalliomaalauksistaan, jotka ajoittuvat tuhansien vuosien taakse. Näiden lisäksi Koloveden kansallispuisto on elintärkeä alue saimaannorpalle ja niitä voikin parhaiten nähdä jäiden lähdön jälkeen, kun puistossa liikkuminen vapautuu laajalti toukokuussa.
Reittisuunnitelma:
Kirkkoranta - Vaajasalon leirintäalue
Vaajasalon leirintäalue – Mäntysalon kämppä
Mäntysalon polku jalan
Mäntysalon kämppä – Kirkkoranta
Reittisuunnitelma ja kuljetut päivämatkat ladattavissa tarinan lopuksi. Koloveden kartta täältä.
Kohti Vaajasalon kallioista leirintäaluetta
Juhannus tunnetusti takaa kellonajasta riippumatta valoisuutta näillä korkeusasteilla ja tuleehan niistä nauttia. Me otimme tämän turhan kirjaimellisesti saavuttuamme lähtöpaikalle juuri ennen puoltayötä. Tämä ei ainoastaan johdu juhannuksen taiasta, vaan ennemminkin siitä, että Koloveden kansallispuisto sijaitsee lähes 400 kilometrin päässä pääkaupunkiseudulta. Aloitimme juhannusmelonnan jo juhannusaaton puolella keskiyön jälkeen.
Packraftit täyteen ilmaa ja kahdelle kaverille vielä vuokrakajakit matkaan. Tietynlaista jännitystä oli ilmassa ja olimme pohtineet, kuinka packrafteilla pysyy virtaamattomassa vedessä retkikajakkien perässä. Se varmasti tulisi selviämään tämän melonnan aikana. Me olimme matkassa MRS Alligator 2S Pro XXL ja Microraft M-malleilla.
Ensimmäisenä iltana matkaa oli tiedossa vain alle viisi kilometriä, ja leiripaikaksi valikoitui Vaajasalon leiripaikka, joka tarjosi upeat näkymät ympäröivälle Saimaalle. Leiripaikka vaikutti erittäin suositulta, telttoja ja riippumattoja oli alueella useita. Leiripaikan nuotiopaikka sijaitsi kahden kallion välissä ja korkea kallioseinämä on tehty hyvin miellyttäväksi retkeilijöitä varten. Maastoa suojaamassa ja teltan pystytystä helpottamassa oli laverit, eli puiset alustat.
Mäntysalon kämppää kohden
Ensimmäisen päivän melonnan toimiessa lähinnä lämmittelynä, saimme aloittaa varsinaisen melonnan toisena päivänä ja matkaa olisikin tiedossa noin 18 kilometrin verran. Tänään selviäisi, pysyykö packrafteillä retkikajakkien kyydissä. Matkaan pääsimme lähtemään pitkien aamu-unien jälkeen kajakkiarmeijan siirtyessä jo eteenpäin ennen meitä valitsemaan seuraavan leirin parhaita yöpaikkoja. Täytyykin sanoa, että lämmin juhannus oli tosissaan kutsunut melojia koolle, mutta fasiliteetit mahdollistaa kyllä isotkin kävijämäärät.
Melonta startattiin kohti Syväniemen telttailualuetta, mihin olimme suunnittelleet lounastauon. Lounastauon pidimmekin Syväniemen telttailualueella ja samalla kävimme virkistäytymässä Syväniemen pohjoispäässä uinnin merkeissä. Rantauduimme etelärannasta nuotiopaikalle, saaren pohjoispuolen sisältäen myös laiturin erityisesti hiilikuitukajakoitsijoille rantautumiseen. Laiturit ovatkin viimeisen päälle koko kansallispuiston alueella.
Melominen sujui rauhakseltaan. Koloveden parhaisiin puoliin kuuluu se, että kansallispuisto on rajattu suurilta osin alueeseen, jossa ei saa liikkua moottoriveneillä. Ainoastaan Mäntysalon pohjoispuolella moottoriveneily on sallittua. Tämä takaa upean luonnonrauhan niin melojille kuin kansallispuiston vakinaisille asustajille.
Koloveden kansallispuistossa voi hyvin nähdä kuinka alue on harmoniassa retkeilyn ja luonnon suhteen, juurikin moottoriveneilyn rajausten osalta. Kansallispuisto on lisäksi jaettu useaan alueeseen, joissa liikkuminen on joko rauhoitettu kokonaan tai alkuvuodesta neljäksi kuukaudeksi. Tämä takaa rauhan saimaannorpille ja kuuteille. Onhan alueella aikoinaan mitattu suurin saimaannorpan esiintymistiheys vesi-pinta-alan mukaan laskettuna.
Moottoriveneitä sekä muutamia vesijeteillä kulkijoita alkoi näkyä vasta Mäntysalon pohjoispuolella. Mäntysalon pohjoispuolella sijaitsee myös Pitkäsaareen leirintäalue, joka näin juhannuksena oli varsin suosittu leirikohde, eikä syyttä. Siellä näimme paljon väkeä riippumattoilemassa ja nauttimassa kalliopaikoista. Mikäli kämppää emme olisi varanneet, olisi tämä ehdottomasti ollut yöpymisen arvoinen leiripaikka. Meillä kuitenkin oli jäljellä enää pieni melontapätkä kohti päivän päätepysäkkiä Mäntysalon kämppää. Melontaa olikin tässä vaiheessa kertynyt jo reilut 15 kilometriä ja viimeistään tässä vaiheessa totesin, että kyllä packrafteilla on vähän tekemistä retkikajakkien perässä pysymisessä. Packrafteilla kilometrivauhdin pyöriessä virtaamattomissa vesissä viiden kilometrin molemmin puolin.
Mäntysalon polulle juhannuspäivänä
Juhannuspäivänä meillä oli tiedossa välipäivä etenemisen osalta ja aikaa käydä kävelemässä Mäntysalon polulla. Ennen polulle siirtymistä keitimme ohjeiden mukaisesti kämpän vieressä olevan kaivon vettä ja viilensimme kaasujääkaapissa juhannusjuomia sekä ruokia. Mäntysalon kämpän lisätiedot ja vuokraaminen onnistuu täältä. Mäntysalon kämpältä on mahdollista tehdä päiväretkiä Mäntysalon polun lisäksi Vierunvuoren kalliomaalauksille. Kalliomaalaukset kiehtoivat minua varsin paljon, mutta hiukan mielikuvitusta niiden kokonaiskuvan verkkokalvoille maalaamiseksi piti tehdä, mikä ei välttämättä huono asia ole ollenkaan. Vierunvuorelle mielikuvitusta tarvitaan ehkä enemmän kuin myöhemmin saavutettavalle Ukonvuoren kalliomaalauksilla.
Mäntysalon polun ympyrälenkki on karttaan merkattu 3,8 kilometriä pitkäksi. Se ei kuitenkaan pidä sisällään Mäntysalon kämpältä polulle siirtymistä, mikä tekee tähän lisää yhteen suuntaan noin 1,5km, lenkin kokonaispituuden ollessa lähes 7 kilometriä. Polku onkin varusteltu varsin runsailla korkeuskäyrille ja me kuljimme sitä pitkin lähes kaksi tuntia.
Matka tarttui suhteellisen mukavasti, huolimatta lähes 30-asteen helteistä ja varsin runsaista ja tutustumishaluisista hyttysistä. Saimmepa hyvät hiet ennen saunaa ja mahtavia löylyjä.
Ukonvuorta kohti
Viimeiselle melontapäivälle olimme jättäneet matkaa kymmenen kilometriä, pitäen sisällään koukun Ukonvuoren kalliomaalauksilla. Jälleen saimme meloa paahtavassa kelissä, jossa aurinkorasva ja pitkähihainen paita olivat kultaakin arvokkaampia. Olimme kuitenkin hienosti selvinneet sen suuremmitta auringon polttamilta.
Ukonvuoren kalliomaalausten tutkailua varten oli parasta nousta packrafteista pois ja kävellä kallion kielekkeelle. Kalliomaalauksia oli tunnistettavissa jossain määrin kallion seinämistä, niiden vielä kuitenkin jättäen mielikuvitukselle tilaa. Muiden retkeilijöiden kanssa keskustelimme, että joka tapauksessa tässä oli hyvä paikka tauolle ennen viimeistä melontapätkää.
Viimeisen melontapäivän osalta meloimme tehokkaasti 2,5 tuntia ja saavuimme meidän alkuperäiseen lähtöpaikkaan Kirkkorantaan. Kamat kasaan, uimaan ja kotia kohden. Koloveden kansallispuisto on mitä mainion juhannuskohde ja sen ehdottomasti kokee vesitse parhaiten. Suositeltavaa onkin yhdistää yhdelle retkelle melontaa, patikointia ja saunomista.
J-T
Ladattavat tiedostot:
Reittisuunnitelma:
Comments